Sarjanostalgiaa: Miksi katsoa Gilmoren tyttöjä?
Vaikka gradun kirjoittaminen on ihan mukavaa, vie se töiden ohella liian paljon aikaa sarjaharrastukseltani. Harmillisen kauan on kulunut edellisestä sarjafiilistelystä, joten ajattelin tällä kertaa ottaa rennosti. Suurimmalle osalle teistä luvassa on luultavasti kunnon nostalgiapuuska. Minulle Gilmoren tytöt (2000 - 2007) oli (noloa kyllä) uusi tuttavuus.
En ole vielä valitettavasti ehtinyt katsoa koko sarjaa, olen vasta kolmannen kauden alussa. Olen kiireistäni huolimatta tyytyväinen, että päätin alkaa katsoa sarjaa, joka on vähän pidempi. Joskus yli viisi tuotantokautta jatkuneita sarjoja on raskasta aloittaa. Gilmoren tytöt on kuitenkim niin rentoa katsottavaa, ettei minua kaduta. Tämän sarjan kaltaisia hyvän olon aiheuttajia on nykyään liian harvassa.
Olitpa sarjan suurin fani tai täysin tietämätön tästä timantista, nautiskele seuraava lista. Sen avulla voit palauttaa mieleen ihania muistoja tästä sarjasta tai tutustua siihen spoilerivapaasti ennen kuin päätät aloittaa sen katsomisen.
Vaikka sarja on alkanut vuosituhannen vaihteessa, on Gilmoren tytöissä tallella se ihanan ihana ysäri-fiilis. Muistelo alkaa heti: ah ne iki-ihanat poikabändit, Disney-elokuvat, Tamagotchit, lama... nostalgiaryöppy on taattu!
Nykyaikana emme luultavasti ottaisi kovinkaan vakavasti sarjaa, jonka alkutunnarin aikana jokainen hahmo esitellään jaksoista poimituin kohtauksin, mutta joskus silloin se oli suurinta huutoa.
Mikäli luet tätä ja olet syntynyt vasta vuosituhannen vaihteessa, eikä aiempi kuvailu nostanut mielesi syövereistä suuria tunteita, ei se mitään. Katso Gilmoren tyttöjä ja opit paljon ajasta, jolloin juuri kellään ei ollut vielä kännyköitä.
Melissa McCarthyn esittämä Sookie on isompi, todella iloinen ja viehättävä nainen. Hän toimii kokkina Lorelai Gilmoren johtamassa majatalossa ja häntä kohdellaan tässä sarjassa (ainakin tähän mennessä) aivan yhtä paljon tai vähän vakavasti otettavana kuin ketä tahansa muuta sarjan hahmoa. Hänellä on yllättävän paljon ruutuaikaa ja Sookien hahmoa keskitytään jopa syventämään aika ajoin. Pidän tästä todellakin. Mielestäni nykysarjat ja -elokuvat voisivat ottaa Sookien hahmosta vähän mallia. Harmillista onkin se, että McCarthyn näyttelemät muut roolit ovat sitten myöhemmin lukeutuneet juuri comic relief -tyyppisiin hahmoihin.
Gilmoren tytöissä on jopa enemmän vahvoja naisia kuin vahvoja miehiä. Lisäksi miesten kohdalla ei ole alennuttu typeriin stereotypioihin vaan sarjan hauskuus tulee myös näiden roolien sekoittamisesta. Toki huumoriohjelmassa tämä on jopa enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta se on silti tehty hyvin. Scott Pattersonin näyttelemä Luke huomauttaa usein Lorelai Gilmorea tämän huonoista elämäntavoista, sillä Lorelai ja Rory syövät läjäpäin roskaruokaa ja juovat litroittain kahvia. Useat mieshahmot ovat myös herkkiä, huomaavaisia ja luovia. Remppamiesasennetta tosin ei sitäkään puutu, joten sarjan miehiltä ei ole riistetty kaikkea perinteistä.
Mikään sarja ei toisaalta ole ongelmaton. Joissakin kohdissa kehumani nopea eteneminen tapahtuu liiankin nopeasti. Katsojaa ei todellakaan hemmotella pilalle turhalla selittelyllä ja jotkut sarjan tärkeimmistä juonikuvioista jäävät jotenkin ontoiksi oleellisten kohtausten puuttuessa. On totta, että jotkut kaipaamistani kohtauksista eivät välttämättä toisi juurikaan mitään lisää sarjaan. Gilmoren tytöistä silti jää usein puuttumaan jokin tärkeä tilanne ja katsojalle näytetään pelkkä jälkipyykki. Katsoja jää janoamaan täyttymystä kohtauksen näkemisen kautta. Joskus pelkkä jatkumon ymmärtäminen ei riitä.
Lisäksi häiriinnyn turhan paljon siitä, että Lorelai Gilmoren (äidin) näyttelijä Lauren Graham ei kerrassaan osaa näytellä surullista. Sarjan perustunnelma on tietysti humoristinen ja lennokas, eivätkä kyyneleet siihen liiallisissa määrissä sopisikaan. Sarjassa on kuitenkin dramaattisetkin hetkensä ja jään katsojana kaipaamaan todellista tunnetta. Saattaisin vielä antaa anteeksi kyyneleiden puuttumisen, mutta vakavasti otettavat surulliset ilmeet tuntuvat olevan hankalia saavuttaa melkein kaikille näyttelijöistä.
Ihmissuhteiden eteneminen on myös välillä huvittavaa seurattavaa. Mikäli hahmot käyttäytyisivät normaalisti ja loogisesti, ei tässä sarjassa olisi kuin ehkä kolme kautta. Esimerkkiä on hankala antaa ilman sarjan spoilaamista, mutta sanotaanko vaikka niin, että toisiinsa ihastuneet sinkkuihmiset toimivat kyllä toisiaan kohtaan pääasiassa huomattavasti nopeammin kuin tämä sarja antaa ymmärtää. Toki hahmojen taustalla on paljon heidän toimintaansa vaikuttavia motiiveja, mutta huh huh, kun tämän sarjan hahmot eivät tiedä miten ihmissuhteet toimivat.
Herättikö tämä arvostelu nostalgisia tunteita? Kerro kommenteissa!
Tuomio:
Erinomaista dialogia, hyviä hahmoja ja iki-ihanaa nostalgiaa
Sitaatti:
"I don't even like kids. They're always sticky like they've got jam on their hands. Even if there is no jam in the house, somehow, they've always got jam on their hands!" (s02e05)
"Red meat can kill you. Enjoy." (s01e01)
Jaksoja katsottu:
47 / 154
Kausia:
7, sarja sai jatkoa minisarjasta vuonna 2016
Mistä voi katsoa?
Netflix
En ole vielä valitettavasti ehtinyt katsoa koko sarjaa, olen vasta kolmannen kauden alussa. Olen kiireistäni huolimatta tyytyväinen, että päätin alkaa katsoa sarjaa, joka on vähän pidempi. Joskus yli viisi tuotantokautta jatkuneita sarjoja on raskasta aloittaa. Gilmoren tytöt on kuitenkim niin rentoa katsottavaa, ettei minua kaduta. Tämän sarjan kaltaisia hyvän olon aiheuttajia on nykyään liian harvassa.
 |
| Gilmoren tytöt (2000 - 2007) Ensimmäinen tuotantokausi |
1. Ihana ysäri-viba
Vaikka sarja on alkanut vuosituhannen vaihteessa, on Gilmoren tytöissä tallella se ihanan ihana ysäri-fiilis. Muistelo alkaa heti: ah ne iki-ihanat poikabändit, Disney-elokuvat, Tamagotchit, lama... nostalgiaryöppy on taattu!Nykyaikana emme luultavasti ottaisi kovinkaan vakavasti sarjaa, jonka alkutunnarin aikana jokainen hahmo esitellään jaksoista poimituin kohtauksin, mutta joskus silloin se oli suurinta huutoa.
Mikäli luet tätä ja olet syntynyt vasta vuosituhannen vaihteessa, eikä aiempi kuvailu nostanut mielesi syövereistä suuria tunteita, ei se mitään. Katso Gilmoren tyttöjä ja opit paljon ajasta, jolloin juuri kellään ei ollut vielä kännyköitä.
2. Dialogi + huumori
Tässä sarjassa on yksi parhaista vähään aikaan näkemistäni dialogityypeistä. Dialogi on todella lennokasta, älykästä, piikittelevää ja hahmoja eteenpäin vievää. Vaikka Gilmoren tytöissä puhutaan paljon, ei yksikään sana koskaan mene hukkaan. Erinomaiset sutkautukset, musta huumori, älykkäät keskustelut ja empaattinen, sanallinen läsnäolo ovat tämän sarjan parasta antia.3. Naisten (ja miesten) kuvaaminen
Mediassa on viimeaikoina jonkin verran puututtu siihen, kuinka lihavaa naishahmoa (tai mieshahmoa) ei esitetä vakavasti otettavana ihmisenä tai kumppanina. Lihavat hahmot ovat niin Hollywood-elokuvissa kuin useissa sarjoissa comic relief -tyyppisiä turhanpantteja. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta todella pitkään ja hartaasti, mutta pyrin pitämään tämän nyt Gilmoren tyttöihin liittyvänä kehuna.Melissa McCarthyn esittämä Sookie on isompi, todella iloinen ja viehättävä nainen. Hän toimii kokkina Lorelai Gilmoren johtamassa majatalossa ja häntä kohdellaan tässä sarjassa (ainakin tähän mennessä) aivan yhtä paljon tai vähän vakavasti otettavana kuin ketä tahansa muuta sarjan hahmoa. Hänellä on yllättävän paljon ruutuaikaa ja Sookien hahmoa keskitytään jopa syventämään aika ajoin. Pidän tästä todellakin. Mielestäni nykysarjat ja -elokuvat voisivat ottaa Sookien hahmosta vähän mallia. Harmillista onkin se, että McCarthyn näyttelemät muut roolit ovat sitten myöhemmin lukeutuneet juuri comic relief -tyyppisiin hahmoihin.
 |
| Sookie St. James (s01e14) |
Gilmoren tytöissä on jopa enemmän vahvoja naisia kuin vahvoja miehiä. Lisäksi miesten kohdalla ei ole alennuttu typeriin stereotypioihin vaan sarjan hauskuus tulee myös näiden roolien sekoittamisesta. Toki huumoriohjelmassa tämä on jopa enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta se on silti tehty hyvin. Scott Pattersonin näyttelemä Luke huomauttaa usein Lorelai Gilmorea tämän huonoista elämäntavoista, sillä Lorelai ja Rory syövät läjäpäin roskaruokaa ja juovat litroittain kahvia. Useat mieshahmot ovat myös herkkiä, huomaavaisia ja luovia. Remppamiesasennetta tosin ei sitäkään puutu, joten sarjan miehiltä ei ole riistetty kaikkea perinteistä.
4. Ei turhaa draamaa + eteneminen
Olen useasti sarjan edetessä jäänyt kauhulla odottamaan tempoa häiritseviä juonenkäänteitä tai katsoojaa vain ärsyttäviä pieniä sivujuonia, jotka ovat yleensä myötähäpeää tai turhautumista aiheuttavia. Pelkoni hetket ovat kuitenkin jääneet kerta toisensa jälkeen aiheettomiksi, sillä Gilmoren tytöt ei vain yksinkertaisesti lähde typerille sivupoluille tai aiheuta turhaa draamaa. Sarja selvästi luottaa hahmoihinsa, eikä sen tarvitse sählätä niiden ympärillä mitään ylimääräistä.Mikään sarja ei toisaalta ole ongelmaton. Joissakin kohdissa kehumani nopea eteneminen tapahtuu liiankin nopeasti. Katsojaa ei todellakaan hemmotella pilalle turhalla selittelyllä ja jotkut sarjan tärkeimmistä juonikuvioista jäävät jotenkin ontoiksi oleellisten kohtausten puuttuessa. On totta, että jotkut kaipaamistani kohtauksista eivät välttämättä toisi juurikaan mitään lisää sarjaan. Gilmoren tytöistä silti jää usein puuttumaan jokin tärkeä tilanne ja katsojalle näytetään pelkkä jälkipyykki. Katsoja jää janoamaan täyttymystä kohtauksen näkemisen kautta. Joskus pelkkä jatkumon ymmärtäminen ei riitä.
Lisäksi häiriinnyn turhan paljon siitä, että Lorelai Gilmoren (äidin) näyttelijä Lauren Graham ei kerrassaan osaa näytellä surullista. Sarjan perustunnelma on tietysti humoristinen ja lennokas, eivätkä kyyneleet siihen liiallisissa määrissä sopisikaan. Sarjassa on kuitenkin dramaattisetkin hetkensä ja jään katsojana kaipaamaan todellista tunnetta. Saattaisin vielä antaa anteeksi kyyneleiden puuttumisen, mutta vakavasti otettavat surulliset ilmeet tuntuvat olevan hankalia saavuttaa melkein kaikille näyttelijöistä.
Ihmissuhteiden eteneminen on myös välillä huvittavaa seurattavaa. Mikäli hahmot käyttäytyisivät normaalisti ja loogisesti, ei tässä sarjassa olisi kuin ehkä kolme kautta. Esimerkkiä on hankala antaa ilman sarjan spoilaamista, mutta sanotaanko vaikka niin, että toisiinsa ihastuneet sinkkuihmiset toimivat kyllä toisiaan kohtaan pääasiassa huomattavasti nopeammin kuin tämä sarja antaa ymmärtää. Toki hahmojen taustalla on paljon heidän toimintaansa vaikuttavia motiiveja, mutta huh huh, kun tämän sarjan hahmot eivät tiedä miten ihmissuhteet toimivat.
Herättikö tämä arvostelu nostalgisia tunteita? Kerro kommenteissa!
Tuomio:
Erinomaista dialogia, hyviä hahmoja ja iki-ihanaa nostalgiaa
Sitaatti:
"I don't even like kids. They're always sticky like they've got jam on their hands. Even if there is no jam in the house, somehow, they've always got jam on their hands!" (s02e05)
"Red meat can kill you. Enjoy." (s01e01)
Jaksoja katsottu:
47 / 154
Kausia:
7, sarja sai jatkoa minisarjasta vuonna 2016
Mistä voi katsoa?
Netflix
Kommentit
Lähetä kommentti