Sarjaylistys: Ennakkoluulojen murtaja Jane the Virgin (2014 -)

Jane the Virgin -sarja (2014 -)

Katsokaa nyt tuota kuvaa. Katsokaa sitä.

Televisioni älytoiminnot alkavat olla hieman vanhentuneita. Tämä tarkoittaa pitkälti sitä, että Netflixini ulkoasu ja useimmat toiminnot eivät ole tuoreimmasta päästä. Verratessani televiosioni Netflixiä esimerkiksi padini sovellukseen, ero on huomattava. En kykene ohittamaan sarjojen alkuintroa tai kelaamaan pikanäppäimellä muutamia sekunteja taaksepäin. Harmittavinta on kuitenkin se, että kansikuvat ovat lähes poikkeuksetta umpisurkeita. Monesti ne ovat vain satunnainen otos elokuvan tai sarjan keskeltä. Never judge a book by its cover. Tässä tapauksessa helpommin sanottu kuin tehty.

Palataanpa siis tuohon kuvaan. Se on seikkaillut Netflixini etusivulla eri genrestä toiseen, ollut minulle ehdotettuna ja kohteena moneen "Katsoit sarjan X, niin pidät varmaan tästäkin" -suositukseen. Muistan ajatelleeni useammin kuin kerran, että tuossa on sarja, jolle en aio antaa edes mahdollisuutta. Jestas miten järkyttävän tylsältä se näyttikään jo pelkän kuvan perusteella. Kerran taisin pysähtyä kuvan kohdalle ja luin esittelytekstin:

"Jane Villaneuva on tehnyt neitsyyslupauksen, 

ja positiivinen raskaustesti laittaa hänet miettimään 

tulevaisuutensa melko uusiksi."

Hahahaha. Ei kiitos. Yhdistin sarjan jostain syystä voimakkaasti perusamerikkalaiseen lukioon, jossa nuori tyttö kamppailee uskontonsa ja villin nuoruuselämän välimaastossa, tulee siitä huolimatta raskaaksi koulun komeimmalle pojalle ja sitten tulevaisuus mietitään uusiksi hauskojen kommelluksien kera. En olisi voinut olla enempää väärässä.

Aloitin tästä kaikesta huolimatta ensimmäisen jakson tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Viikon kuluttua havahduin takaisin tosielämään. Jane the Virgin osoittautui yhdeksi parhaimmista sarjoista jonka olen koskaan nähnyt (genren mielessä pitäen) ja aivan äärimmäisen hyväksi viihteeksi masentavan elämänvaiheen keskellä. Kerron teille miksi.

Jane the Virginia ei kuvaa oikein eikä millään muotoa riittävästi sen kansikuva ja vielä vähemmän sen suorastaan surkea esittelyteksti. Tunnen itsekin vaikeutta kuvailla sarjaa riittävän hyvin (sillä en vain kerrassaan voi suositella sitä tarpeeksi), mutta mieleeni ei mahdu, miten joku on keksinyt kuvailla näin nerokasta tekelettä noin riittämättömin sanankääntein. Tämä sarja meinasi jäädä minulta näkemättä ja se olisi ollut katastrofi.

Oletteko nähneet 500 days of Summer -elokuvan? Pidin siitä, sillä olen aina viehättynyt sarjojen ja elokuvien metaluonteesta eli siitä, että ne kommentoivat itseään tai hahmojaan. En tarkoita pelkkää kertojaa vaan eräänlaista kertojaluonteensa tiedostavaa kertojaa (ja jopa neljännen seinän rikkomista). Tässä esimerkki asiasta 500 days of Summerin kohdalla.

Jane the Virgin rakentuu täysin samalla tavalla, mutta vieläkin selkeämmin. Sarja parodioi telenovelaa, joka siis tarkoittaa latinalaisissa Amerikassa esitettyjä "televisio romaaneja". Ne ovat latinalaisen Amerikan versio saippuaoopperoista, mutta jotka ovat paljon juonivetoisempia ja yleensä kestävät tietyn määrän jaksoja (kun taas perinteiset saippuaoopperat voivat jatkua teoriassa loputtomiin). Juonen kehitystä kantavat usein kielletyn intohimon, petoksen, tragedian tai mustasukkaisuuden teemat.

Jane the Virginissä tarinaa vie jatkuvasti eteenpäin itsensä tiedostava, hyvin voimakkaasti läsnäoleva Kertoja. Käytän tässä tapauksessa isoa alkukirjainta, koska Jane the Virginin tapauksessa Kertoja on niin tärkeä osa sarjaa itseään, että lasken hänet jo henkilöhahmoksi. Kertoja tasapainottelee katsojan ja sarjan tapahtumien välimaastossa, paljastaen tai pihdaten tahallaan tietoja. Kertoja on hyvin veitikkamainen ja osoittaakin usein epäluotettavuutensa kertomalla lisäyksiä jo tapahtuneisiin asioihin ja väittämällä, ettei vain muistanut aluksi kertoa. Kertoja antaa vihjeitä tulevaisuuden tapahtumista, mutta on selkeästi välillä katsojan lailla yllättynyt siitä, mihin suuntaan tilanteet kehittyvät.

Telenoveloiden draamapitoisuus on äärimmäisen korkea. Edes Salatut Elämät ei kaikessa koreudessaan yllä samoihin svääreihin. Jane the Virginissä on salaisia kaksosia, salattuja kirjekuoria, sukusalaisuuksia, kasvojen muuttamista plastiikkakirurgian keinoin, salaisia identiteettejä, kidnappauksia, huumeparoneita, kuolleesta heräämisiä, huippurikollisia... You name it. Kertoja toteaakin jokaisessa jaksossa, että tapahtumathan ovat kuin suoraan telenoveloista! Sarja tekee nämä dramaattiset juonenkäänteet niin syvästi itsensä ja parodialuonteensa tiedostaen, että kehä jotenkin onnistuu sulkeutumaan. Juoni on siis kaikessa naurettavuudessaan sietämättömän tehokkaasti rakennettu ja oman luonteensa tiedostaminen aiheuttaa sen, että sarjan genre onkin yllättäen hyvin raikas ja innoittava. Jokainen jakso päättyy tietysti cliffhangeriin. Sarja on vienyt "metanovela"-luonteensa jopa niin pitkälle, että yksi sarjan tärkeistä hahmoista on telenovelanäyttelijä ja useat kohtaukset keskittyvät telenoveloiden kuvaamiseen studiossa.

Sarjan tapahtumat kiinnittyvät pääasiassa kahteen miljööhön: Jane Villaneuvan ja tämän perheen kotiin sekä Marbella-hotelliin, jonka omistajan poika Rafael Solano on. Rafaelin siittiöt päätyvät vahingossa gynekologin virheestä Janeen, joka tulee raskaaksi neitsyenä. Janen abuela eli isoäiti on harras katolilainen ja pelotellut Janea lapsesta saakka neitsyyden menettämisestä. Janen neitsyyttä symboloi kaunis koskematon valkea kukka, jonka abuela käskee rytistää. Turmeltunutta kukkaa ei saa enää entiselleen ja nuori Jane on kauhun vallassa.

Jane the Virgin on monilta osin myös rikossarja, sillä Marbella-hotellissa tapahtuu murha ja rikos jos toinenkin. Janen poikaystävä Michael Cordero sattuu myös olemaan poliisi. Vaikka useissa tapauksissa juoni on hyvin korkealentoinen (vaikkakin oudosti hyvinkin uskottava tai vähintään viihdyttävä), on Jane the Virgin usein vain ihmissuhdedraama. Rakkaus on käsinkosketeltavaa, erot raastavat katsojankin sielua. Menetykset ovat valtavia ja itse ainakin itkin lukemattomia kertoja.

Erittäin mielenkiintoisen twistin sarjaan toi käsikirjoituksen metaluonne, eli se, että sarjan käsikirjoittajat ovat ottaneet asiakseen kommentoida käsikirjoittamista ja kirjoittamista yleensä. Jane on kirjoittaja, joka haaveilee kirjailijan urasta. Monessa jaksossa on oma selkeä teemansa, joka kommentoi kirjoittamista tai kirjailijuutta. Olen itse harrastanut kirjoittamista kohta 20 vuotta ja olen lukenut varmasti melkein jokaisen kirjoittamisoppaan lähikirjastosta. Jane the Virgin opetti minut silti paremmaksi kirjoittajaksi, sillä se selkeästi kommentoi omaa rakennettaan ja selitti katsojalle, miten jakson juoni etenee. Myös Janen opettajat tarjoavat konkreettisia korjausehdotuksia Janen tekstille ja ammensin siitä myös omaan tekemiseeni. Katsoessani tätä sarjaa, kirjoitin parhaat novellini.

Nyt pidettyäni tätä blogia useamman kuukauden olen huomannut, että hyvien sarjojen kehuminen on hirvittävän paljon vaikeampaa kuin huonojen kritisointi. Usein hyvä sarjakokemus lähtee tunnelmasta, jostakin X factorista, joka saa sydämeni sykähtämään. Jane the Virgin on monipuolisimpia, vekkuleimpia, nerokkaimmin rakennettuja ja lämpimimpiä sarjoja, joita olen koskaan nähnyt. Jane the Virgin on kuin villasukat ja kaakaomukillinen talvi-iltana ja spontaani kikatus. Jotain aivan täydellistä.

Katsokaa tämä. Jaksoja on jokunen, mutta tapahtumat etenevät niin nopeasti, ettei katsoja ehdi kyllästyä hetkeksikään.

Ps: Huolimatta sarjan parodialuonteesta, näyttelijät tekevät ensiluokkaista työtä. Lavasteet ovat sarjatasoisiksi hienoja ja käsikirjoitus erinomaista. Lisäksi opin tästä sarjasta enemmän lapsista ja lastenhoidosta kuin mistään muualta aiemmin.

Sarjarakastuja-asteikolla 10/10
IMDb-asteikolla 7.8

Tuomio: 
Erinomaista viihdettä, itseironiaa, huumoria, tunteenpaloa ja juonenkäänteitä

Sitaatti:
Hyvää läppää oli niin paljon, etten voi valita.

Jaksoja katsottu:
64 / 64

Kausia:
3 Suomessa, 4. on alkanut Yhdysvalloissa viime vuoden lopussa

Mistä voi katsoa:
Netflix