Miksi sarja jää kesken? 5 pika-arvostelua

Sarjojen katsominen on erilaista kuin elokuvien. Pari tuntia elämästä ei ole pitkä aika, joten elokuvan katsoo helposti loppuun, vaikka se olisi umpisurkea. Sarjojen kanssa tilanne on toinen, sillä parhaimmillaan katsottavaa on kymmenestä tunnista jopa satoihin.


Hyvin usein sarja jää kesken siksi, että se on yksinkertaisesti huono, tylsä tai sekava. Näin kohdallani kävi esimerkiksi HBO:n BritannianLuciferin ja Teen Wolfin kohdalla. Tilanne ei kuitenkaan aina ole se. Monet sarjoista, jotka ovat jääneet kesken, eivät suinkaan ole huonoja vaan jopa parhaita, joita olen nähnyt. Mistä keskeyttäminen sitten johtuu?

Olen melko kärsimätön katsoja. En voi sietää sitä, että hyvä tai erinomainen sarja pilataan sillä, ettei sitä uskalleta lopettaa ajoissa. Kausia saattaa olla kymmenen tai enemmän. Olen huomannut, että mikäli sarja menee yli viiden kauden, alan suhtautua siihen jatkuvasti välinpitämättömämmin. Poikkeuksia tietysti on. Game of Thrones on jatkunut nyt seitsemän kauden ajan (jaksoja tosin on maksimissaan kymmenen per kausi). Frendit olen katsonut alusta loppuun varmasti kahdeksan kertaa, vaikka kausia on 10 ja jaksoja 236. Naruton (eli Naruton ja Naruto Shippûdenin yhteenlaskettuna) olen katsonut neljästi, vaikka jaksoja on 725. Ne tosin kestävät vain sen 20 minuuttia.

Sitten on sarjoja, jotka olivat juuri siinä rajoilla, että jaksoin ne loppuun saakka. Esimerkiksi Breaking Bad oli erinomainen teos, mutta melkein liian pitkä. Downton Abbey ei sekään olisi saanut olla yhtään pidempi. Tämän ongelman vuoksi hyvin usein alan katsoa sellaisia sarjoja, jotka ovat yhdestä kahteen kautta pitkiä, kymmenestä kolmeenkymmeneen jaksoon.

Mitkä sarjat minulla sitten jäivät kesken?

1. Vikings (2013 -)

Genre: toiminta, draama, seikkailu
Oi voi, kuinka tämä harmittaa minua edelleen. Kausia on viisi, jaksoja 90. Juuri siinä siedettävän rajoilla, mutta itse putosin kelkasta kolmannen kauden alussa. Tässä tapauksessa suurin ongelma ei ehkä siis ollutkaan sarjan pituus vaan se, mikä monesti koituu erinomaisten luomusten ongelmaksi: ne leviävät käsiin. Selitän pian.

Ensinnäkin, Vikings on erinomainen sarja. Suurin osa näyttelijöistä on valittu Pohjoismaista, mikä on harvinaista. Myös pari suomalaista on päässyt uusimmilla kausilla mukaan (Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen), mikä on tietysti aivan ennenkuulumatonta. On mahtava nähdä, että suomalaiset ammattinäyttelijät valtaavat ansaitsemaansa alaa suuremmista, lähes globaalia levikkiä edustavista produktioista. Jokainen näyttelijä tekee työnsä aivan yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin suuren luokan Hollywood-tähdet. Sarjassa vaikuttaa yksi lahjakkaista Skarsgårdin veljeksistä, Gustaf. Hänen komeaan Alexander-veljeensä on voinut törmätä esimerkiksi True Bloodissa, jossa hän näyttelee Eric-vampyyria. Lisäksi on myönnettävä, että kärsin ihan järkyttävän suuren julkkisrakkauden pääosaa näyttelevään Travis Fimmeliin.

Ragnar Lothbrok

Vikingsin miljöö, puvustus, maskeeraus, kuvaus, editointi... Kaikki toimii. Juoni on kiinnostava ja hahmot kihelmöivän jännittäviä (ja hottiksia, ei sille mitään mahda). Lempihahmoni ovat erityisesti päähenkilö Ragnar Lothbrok ja vähän erikoisempi hahmo Athelstan-pappi. Huolimatta tästä miesnäyttelijöiden kuolaamisesta, pidän suuressa arvossa myös sitä, että Vikings vilisee vahvoja naisia, jotka taistelevat ja hallitsevat vähintään yhtä hyvin kuin miehet.

Lagertha on Ragnarin vaimo ensimmäisellä kaudella

Vikings on melko tyypillinen toimintadraamasarja. Juoni etenee joka jaksossa, hahmot kehittyvät, ihmissuhteet etenevät, näyttävät (ja varmasti kalliit) taistelukohtaukset vakuuttavat katsojan uudestaan ja uudestaan. Sarjan alku seuraa maanviljelijä-Ragnarin matkaa kohti kuninkuutta. Onnistuuko hän? Sitä en paljasta.

Niin kauan, kun kyse oli pelkästään viikinkien omasta "maailmasta", olin todella kiinnostunut sarjasta. Ihmissuhteet, vallanhimo, juonittelu, sotiminen, viikinkien kiehtovat elämäntavat ja rituaalit olivat kaikki ensimmäisen kauden mahtavuutta. Kun juoni alkoi venyä muuhun maailmaan - mikä tietysti on melko luonnollista, sillä viikingit kuitenkin tekivät ryöstöretkiä ympäri maailmaa - mielenkiintoni alkoi lipsua. Jotenkin sarja ei kokonaisuutena pysynyt tarpeeksi kasassa vaan lipesi olemaan vähän liikaa kaikkea. Tarkemmin en voi asiaa havainnollistaa spoilaamatta juonta, mutta jopa mieheni, joka fanittaa tätä maasta taivaaseen, myöntää, etteivät kaikki kaudet todellakaan ole tasapainossa.

Arvostan kuitenkin rohkeita valintoja, joita sarjassa on sen kuluessa tehty. Hahmoissa on sopivasti vaihtuvuutta. Myönnän, että koska mieheni jatkaa edelleen sarjan katsomista, seurasin tavallaan vahingossa uusimman kauden. Joka paikkaan lipsuminen otettiin ikään kuin takaisin ja mielestäni kasassa on taas oikein toimiva paketti, vaikkakin jotkut hahmoista saavat minut raivon valtaan (Joffrey-efekti?). Lisäksi nautin kovasti suomalaisten näkemisestä sarjassa.

Välistä siis oikeastaan jäivät kaudet 3 ja 4. Onko tämä siis jäänyt kesken vai ei? En oikeastaan tiedä.

Sarjarakastuja-asteikolla 8.5/10
IMDb-asteikolla 8.6

Kausia: 
5, kausi ilmestyy jännästi kahdessa osassa. Loput jaksot ilmestyvät tänä vuonna. 6. kausi on tulossa

Jaksoja katsottu:
Öh, ehkäpä 30/90 (kesto noin 40-50 min)

Mistä voi katsoa:
HBO Nordic

Laitoin Twitteriin ja Instagramiin pystyyn pienen kyselyn, mistä sarjoista te rakkaat lukijat haluatte nähdä arvosteluja. Minulla oli tätä postausta varten mietittynä yhteensä seitsemän sarjaa: Vikings (jonka päätin itse), True Blood, Supernatural, Westworld, House of Cards, Glee ja Modern Family. Laskettuani Twitterin ja Instagramin äänet karkeasti yhteen, lopuiksi neljäksi arvostelun kohteeksi valikoituivat Modern Family, House of Cards, Westworld ja niukalla voitolla Supernaturalista True Blood. Gleen ja Supernaturalin analysointi saa siis jäädä toiseen kertaan!

2. Modern Family (2009 -)

Genre: komedia, romantiikka
Modern Family on sarja, jota aloin katsoa rahtusen epäluuloisena. Se osoittautui kuitenkin Frendien arvoiseksi komediaksi, jonka kuvaustapa ja käsikirjoitukselliset valinnat kutkuttavat.

Modern Family seuraa kolmea toisiinsa liittyvää perhettä: perinteistä heteropariskuntaa, jolla on kolme hyvin erilaista lasta, homoparia, joka on adoptoinut juuri tyttövauvan Kiinasta, sekä vanhempaa miestä, jonka uusioperheeseen kuuluu nuori ja hyvin kaunis meksikolainen vaimo sekä tämän kouluikäinen poika. Heteropariskunnan vaimo ja homoparin toinen puolisko ovat keskenään sisarukset, joiden isä vanhempi mies on. Kuulostaako sekavalta? Ei se ole. Katso ensimmäinen jakso ja asiat selviävät varmasti.



Sarja jakautuu kahdenlaisiin otoksiin: normaaleihin kameraa huomioimattomiin kohtauksiin, jossa hahmot vaikuttavat keskenään, sekä otoksiin, jossa hahmot istuvat kohti kameraa ja puhuvat sille menneistä tai juuri silloin tapahtuvista asioista. Nämä kertomukset usein vahvistetaan näyttämällä ne perinteiseen tapaan. Käsikirjoitus on jaettu ikään kuin selitä ja sitten näytä -kohtauksiin. Ratkaisu on hauska ja melko harvinainenkin. Elokuvat ja sarjat välttelevät liikaa neljännen seinän rikkomista tai itsensä kommentointia. Jopa Sinkkuelämää -sarjassa tämä rohkea valinta tehtiin ensimmäisten jaksojen aikana, mutta katsojien valitettua Carrie lopetti pian kameralle puhumisen.

Modern Familyssä neljättä seinää ei rikota ihan perinteiseen tapaan vaan ratkaisu kuvaa mielestäni enemmänkin jonkinlaista haastattelutilannetta, jossa henkilöhahmot eivät selosta tapahtumia suoraan katsojalle vaan jollekin näkymättömälle fiktiiviselle haastattelijalle. Mitään syytä haastateltuna olemiseen ei kylläkään koko sarjan aikana ilmene.


Perheen isä Phil puhumassa kameralle

Sarjassa on erinomaista tilannekomiikkaa, oikeasti hauskoja vitsejä, eikä sitä ole valmiiksi naurettu. Hahmot ovat samaistuttavia (jokainen löytää itsensä jostakusta hahmosta. Itse taidan olla perheen äiti Claire) ja viihdyttäviä, ja jonkinlainen pääjuonikin jaksojen välille tuntuu rakentuvan (vähän samaan tapaan kuin Frendeissäkin). Miksi tämä jäi minulta sitten kesken? Yksinkertaisesti siksi, että se ilmestyi Suomessa liian hitaasti. En juurikaan seuraa sarjoja TV:stä, sillä Modern Familyn kaltaiset kokonaisuudet pitää bingettää. Kun aloitin, sarjaa oli ilmestynyt Netflixiin muistaakseni kuuden kauden verran. Jouduin odottamaan seitsemättä melko pitkään, jolloin olin jo ehtinyt unohtaa liikaa tapahtuneesta (enkä halunnut katsoa uudestaan jo näkemiäni jaksoja). Seitsemäs kausi vielä menetteli, mutta odotettuani kahdeksatta taas vuoden päivät ja muistamatta taaskaan menneitä tapahtumia, en jaksanut jatkaa pidemmälle. Lisäksi tuntui, että ehkä nämä hahmot olivat antaneet jo jotenkin kaikkensa.

Kahdeksas kausi siis on vihdoin nähtävillä Netflixissä, mutta en aio katsoa sitä. Jaksoin ensimmäisen jakson puoleen väliin ja ymmärsin, että on aika katsoa (ja odotella) jotakin muuta.


Sarjarakastuja-asteikolla 8/10
IMDb-asteikolla 8.5
Kausia:
Suomessa 8, 9 ilmestynyt. Ilmeisesti 10. on tulossa myös.

Jaksoja katsottu:
n. 160 / 212

Mistä voi katsoa:
Netflix

3. House of Cards (2013 -)

Genre: draama
Tämän katsoin kahteen kertaan alusta ja jämähdin kutakuinkin samaan kohtaan molemmilla katselukerroilla. Sarja seuraa Francis Underwoodin sekä tämän vaimon Clairen elämää Valkoisen talon juonittelujen pyörteissä. Sarja on silkkaa juonittelua, petoksia, salaisuuksia, ihmissuhdedraamaa, vallanhimoa ja kilpajuoksua poliittisten vihollisten kanssa. House of Cardsia voisi jopa kuvailla eräänlaiseksi tosielämän Game of Thronesiksi. House of Cards vain on pelottavampi, sillä se tosiaan voisi olla totta. Ehkä jopa onkin.

Aion seuraavassa virkkeessä paljastaa jotakin, mitä voi pitää jonkinlaisena spoilauksena, joten suosittelen hyppäämään tämän kappaleen ohi, jos et halua tietää mitään sarjasta. Mitään älytöntä spoileria ei kuitenkaan ole luvassa. Tässä se tulee: mielestäni House of Cardsin vahvuuksia on se, että sen päähenkilöstä on uskallettu luoda jonkinlainen pahis. Francis ei todellakaan ole sankari, eikä oikeastaan antisankarikaan, joten lasken hänet pahikseksi. Francis ei kaihda mitään keinoja saavuttaa omat unelmansa, hänellä on psykopaatin ja narsistin oireistoa, eikä mieheltä varmaan puutu persoonallisuushäiriötäkään tai jonkinlaista jumalakompleksia. Ei siinä. Hahmo toimii kuin rasvattu. Lisäksi sitä esittää yksi kaikkien aikojen lempinäyttelijöistäni, Kevin Spacey.

Spacey on irtisanottu House of Cardsin viimeiseltä kaudelta. Miestä kohtaan esitettiin seksuaalista ahdistelua koskevia syytöksiä #metoo -kampanjan aikana. Lisää voit lukea täältä. Ottamatta kantaa syytöksiin itseensä, olen todella harmissani siitä, että Spacey erotettiin roolista. Hän ei välttämättä saa töitä näyttelijänä enää koskaan, mikä on vielä suurempi vääryys. Hän on erinomainen näyttelijä.


Francis Underwood näyttää katsojalle tunteensa

Tässä sarjassa rakastan erityisesti jälleen kerran uskaliasta neljännen seinän rikkomista, tosin sitä tekee vain sarjan päähenkilö Francis, joka kommentoi tilanteita usein suoraan kameran kautta katsojalle vaikka kohtaus olisi kesken. Tällainen ratkaisu on mielestäni aivan älyttömän kutkuttava ja luo uudenlaisia mahdollisuuksia hahmokehitykseen ja käsikirjoitukseen yleensäkin. Sarjan parasta antia ovat ehdottomasti Franciksen monologit kameralle. Katsojan käsikarvat ovat takuuvarmasti pystyssä miehen lopetettua.

Miksi lopetin sen katsomisen? En ole aivan varma. Pidin sarjasta todella paljon, mutta tietyn pisteen jälkeen koin taas jotenkin nähneeni jo kaiken. Ne asiat, jotka alussa nostattivat karvat pystyyn, eivät enää tuntuneet miltään. En koe jääneeni mistään paitsi, vaikka sarja jäikin kesken, erityisesti nyt, kun Spacey ei saa ansaitsemaansa lopetusta sarjassa.

Sarjarakastuja-asteikolla 9/10
IMDb-asteikolla 8.9
Sydämen vääristyneisyys oli vahinko, mutta
tässä tapauksessa niin osuvaa, etten korjannut sitä

Nippelitieto:
House of Cards perustuu brittiläiseen BBC:n minisarjaan House of Cards (1990).

Kausia:
6, eikä enempää tule

Jaksoja katsottu:
n. 37 / 73

Mistä voi katsoa:
Netflix

4. Westworld (2016 -)

Genre: scifi, draama, mysteeri
Tämä oli viime vuoden (tai 2016 vuoden lopun) puhutuimpia sarjoja. Sarjasta kertoo paljon, ainakin minulle, että hyvin paljon arvostamani Youtube-kanava teki analyysivideon Westworldin ensimmäisestä kaudesta. Yleensä kanava keskittyy vain Game of Thronesin analysointiin, teorioiden luomiseen ja jaksojen auki purkamiseen. Westworld-vastineen voi katsoa tästä, jos jokin jäi vaivaamaan! Video spoilaa kuitenkin koko kauden, joten älä katso sitä, ellet ole vielä nähnyt sarjaa.

Westworld on science fictionia ja tarina rakentuu Westworld-nimisen aikuisten huvipuiston ympärille. Westworld on villin lännen valtava freeworld-toisinto, johon pääasiasssa rikkaat ihmiset saapuvat juomaan, naimaan ja tappamaan ilman moraalista taakkaa. Rikosten uhrit nimittäin ovat robotteja, jotka näyttävät, tuntuvat ja kuulostavat aivan ihmisiltä. Nämä erilaisia tehtäviä hallitsevat hostit voi tappaa, mutta ne eivät voi vahingoittaa puiston vieraita. Hostien muistit tyhjennetään joka kerta, kun ne kuolevat, eivätkä ne muista mitään raiskauksista, julmasta kohtelusta, kidutuksesta tai muista hirveyksistä, joita vieraat niille tekevät.


Dolores Abernathy

Juonesta en oikeastaan voi sanoa juurikaan mitään, sillä se on niin kompleksinen, että pieninkin paljastus johtaa hyvin pian suoraan spoilaamiseen. Hyvin yksinkertaistettuna tarinaa kerrotaan puiston luojien, robottien sekä vieraiden näkökulmasta. 

Tykkäsin kovasti siitä, että sarjassa oli pääasiassa minulle tuntemattomia näyttelijöitä, mutta sitten myös Anthony Hopkinsin kaltainen veteraani. Erityisesti nostan hattua eräänlaista pääroolia esittävälle Evan Rachel Woodille. Hänen hahmonsa robotti-Dolores rakentaa oleellisesti Westworldin syvällisimpiä merkitysrakenteita. Sarja käsittelee voimakkaasti ihmisyyteen, tietoisuuteen ja vapaaseen tahtoon liittyviä teemoja ja raottaa verhoa ihmisen aidon luonteen edestä. Mikä on väkivallan rooli ihmisessä? Entä robotissa?



Graduni käsitteli osittain post-ihmisen käsitettä ja evoluutiota siitä näkökulmasta, että ihmisen rooli sen huipulla ei ole ollenkaan niin lopullinen kuin yhteiskunta haluaa uskoa. Ohittavatko itse tekemämme koneet meidät joskus kyvyissä, taidoissa ja ominaisuuksissa? Se jää nähtäväksi myös Westworldin ensimmäisellä ja ehkä myös tulevalla toisella kaudella.

Tästä sarjasta minulla jäi näkemättä vain viimeinen jakso, jonka tapahtumat oikeastaan silti tiedän aiemmin mainitsemani Youtube-kanavan videon sekä mieheni ansiosta. Älkää kysykö, en tiedä mikä minuun joskus iskee aivan sarjan loppumetreillä. Kyse ei todellakaan ollut pitkästä sarjasta, sillä jaksoja on vain 10. Jostakin syystä en vain jaksanut aivan loppuun saakka, vaikka sarjassa kaikki oli ulkoisin osin hyvinkin kohdallaan. Westworld on hyvin näyttävä ja sen visuaalisen puolen budjetti on varmasti ollut julmetun suuri. Erikoistehosteet ovat parempia kuin monissa elokuvissa. Aiheen syvällisyys oli plussaa, näyttelijät vakuuttivat kaikilla tasoilla, käsikirjoitus oli monin osin palkitsevaa ja juonenkäänteet järkyttäviä.

Robotit aiheena eivät ole koskaan kiehtoneet minua, joten ehkä se oli osasyy mielenkiinnon lopahtamiseen. En osaa varmasti sanoa. Suosittelen kuitenkin kaikkia scifin ystäviä katsomaan tämän!


Sarjarakastuja-asteikolla 8/10
IMDb-asteikolla 8,9
Kausia:
1. Toinen tulossa keväällä

Jaksoja katsottu:
9/10 ja tavallaan 10/10

Mistä voi katsoa:
HBO Nordic


5. True blood (2008 - 2014)

Genre: fantasia, draama, mysteeri
Tällä sarjalla on todella spesiaali paikka tämän sarjarakastujan sydämessä. Tämä on nimittäin jo sen verran vanha, että sitä voi sanoa jopa nostalgiseksi. Aloin seurata sarjaa alusta saakka Yle 2:lta 2010. Tuntuu, että eihän siitä vielä ole pitkäkään aika, mutta kahdeksan vuotta! Huh. Nostalgia-arvo tulee jo pelkästään siitä, että tämän sarjan seuraaminen on alkanut tosiaan ihan perinteisen television kautta.

Sarjassa vampyyrit ovat tulleet "kaapista ulos", joten ihmiset tietävät nyt näiden olentojen olemassaolosta. Markkinoille on kehitetty ihmisveren korvaava keinoverituote True Blood, joka teoriassa tyydyttää vampyyrien ravintotarpeet. Useimmat pelkäävät vampyyreitä ja tarinan keskuspaikka Bon Tempsin kaltaisessa pikkuruisessa etelän kylässä jokaisella on oma suhtautumisensa erikoiseen vähemmistöryhmään.

Sarjan päähenkilö on Anna Paquinin esittämä Sookie Stackhouse, joka asuu mummonsa kanssa isossa omakotitalossa. Viaton Sookie tarjoilee iltaisin ravintolassa/baarissa ja yrittää elää normaalia elämää, vaikka suurin osa ihmisistä pitää häntä outona. Sookie kuulee nimittäin ihmisten ajatukset. Eräänä iltana baariin saapuu outo, kalpea mutta komea muukalainen ja Sookien elämä muuttuu ikuisiksi ajoiksi.

Bill Compton ja Sookie Stackhouse

Yksi parhaista asioista tässä sarjassa on vahva etelävaltioiden aksentti. Viehätyin erityisesti sarjan alkutilanteesta: vampyyrien roolista yhteiskunnan osana, amerikkalaisesta pikkukylästä, mystisestä mutta sympaattisesta päähenkilöstä sekä vahvasta romantiikan ja jopa erotiikan latauksesta. Eroottinen tunnelma voi kyllä aivan hyvin olla lähtöisin sarjan kuuluisaksi tulleesta alkutunnarista "Bad things". Intro on mielestäni edelleenkin parhaita, joita olen koskaan nähnyt. Se on valittu ihan virallisestikin TV Guiden Top 10 parhaan alkutekstijakson joukkoon.

True Blood on sinänsä melko perinteinen sarja, ettei siinä juurikaan kikkailla kuvauksen tai editoinnin avulla. Sisältö riittää nostamaan True Bloodin todella hyväksi sarjaksi. Juoni ja sen käänteet ovat koukuttavia, toimivia ja pääasiassa loogisia, henkilöt ovat joko rakastettavan tyhmiä, ihailtavan viattomia, kutkuttavan "sydämettömiä" tai eläimellisen raakoja. Ja tehdäkseni miehistä seksiobjekteja, totean, että liian moni True Bloodin miesnäyttelijöistä on ällistyttävän hottis. Erityisesti Alexander Skarsgård Eric-vampyyrin roolissa on ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani tähänkin päivään (tosin muutenkin kuin ulkonäöllisesti).


Eric Northman

Olen katsonut sarjan kolmesti ja jäänyt kaikilla kerroilla täysin samaan kohtaan, viidennen kauden viimeiseen jaksoon. True Bloodille kävi jotenkin vähän sama kuin Vikingsille. Se yritti olla vähän liikaa kaikkea samaan aikaan, tuttuja hahmoja revittiin hajalle jotenkin tarpeettoman paljon, eikä koskaan voinut luottaa siihen, että hahmo säilyisi itselleen uskollisena. Olen tietysti enemmän kuin paljon hahmokehityksen puolella, mutta se, että muutaman kauden aikana vihaan, rakastun, säälin, vihaan taas, ärsyynnyn ja muutun välinpitämättömäksi hahmoa kohtaan, mielestäni sen kehitys ei ole tasapainossa tai etene toivottavalla tavalla. Jotakin pysyvyyttä on löydettävä, jotta ne tietyt poikkeukset sitten tuntuvat katsojalle merkityksellisemmiltä.


Sarjarakastuja-asteikolla 8/10
IMDb-asteikolla 7,9
Kausia:
7, enempää ei tule, sillä sarja on päättynyt

Jaksoja katsottu:
n. 60 / 81

Mistä voi katsoa:
HBO Nordic


Katsoitko itse nämä loppuun? Olisiko minunkin kannattanut? Kerro kommenteissa!

Kommentit

Suositut tekstit