Voi Netflix, minkä teit! Big Mouth -animaatiosarja ei ole kaikille

Siis ihan totta, Netflixin semituore Big Mouth -animaatiosarja ei todellakaan ole kaikille. Sen näkee myös IMDb:tä tutkiessa: sarjan arvostelut eivät lankea mitäänsanomattomaan keskivertoon vaan jätetyt arvostelut vaihtelevat lähes poikkeuksetta 1/10 sekä 10/10 välillä. Big Mouth todistaa myös vielä viimeisen kerran asian, josta on ollut jo pidempään puhetta: se, että jokin on animaatio ei tarkoita, että se olisi lapsille. Ja Big Mouth ei todellakaan ole. Jos kuitenkin kestät poikkeuksellisen härskejä vitsejä, mustaa huumoria ja animaatioita yleensäkin, on tämä sarja katsomisen arvoinen!


Big Mouth (2017)

Big Mouth on väljästi omaelämäkerrallinen animaatiosarja, jossa keskitytään joukkoon murrosiän kynnyksellä kärvisteleviä nuoria. Sarjan neljästä luojasta Nick Kroll, Andrew Goldberg ja Jessi Klein ovat antaneet nimensä sarjan päähenkilöille. Nick ja Andrew ovat kaksi "normaalia" teinipoikaa, joista toinen, Andrew, on jo alkanut huomata murrosiän vaikutukset. Sen sijaan Nickillä ei kasva karvoja vielä missään. Jessi sen sijaan tarjoaa tyttöjen version murrosiästä katsojille. Big Mouth keskittyy päähenkilöidensä lisäksi myös samassa koulussa, samalla luokalla poikien kanssa oleviin muihin nuoriin, kuten Jay-nimiseen taikuripoikaan, mutta myös koulun lukukyvyttömään ja sosiaalisesti erittäin vaivaannuttavaan liikunnanopettajaan (sarjan ehkäpä turhin hahmo?) sekä luonnollisesti myös lasten vanhempiin.

Nickin vanhemmat ovat todella tasapainoisia ja rakastavia.

Näin kuvailtuna sarjan saa vaikuttamaan melko viattomalta, mutta Big Mouth on kaukana siitä. Sarjan jokainen jakso on todella seksuaalissävytteinen (ensimmäisessä jaksossa taisi olla valtavia käveleviä peniksiä?) ja siitä pitääkin huolen realististen hahmojen vastapainona toimivat fantasiahenkilöhahmot. Nimittäin Andrew, joka on jo saavuttanut murrosiän, joutuu jatkuvasti kestämään yllättäen seuraansa putkahtelevan Maurice Hormonihirviön seuraa. Hirviö päästää suustaan täysin estottomasti kaikkea seksuaalista normaaleista panofantasioista pahimman luokan pervouksiin. Jokainen vastaan tuleva reikä voi olla kiihottava, olipa se sitten seinässä, tyynyssä tai tytössä. Maurice on ehdottomasti koko sarjan suola, ainakin itselleni. Hirviön jutut menevät kerrassaan jo niin yli, että katsojana kokee valtavaa häpeää. Minä, 26-vuotias aikuinen nainen hihitin korvat punaisena tyynyyni kuin teini-ikäinen kuunnellessani hirviön juttuja.

Riippuu hyvin paljon seurasta ja tilanteesta, näkeekö Andrewin lisäksi kukaan muu Hormonihirviötä. Selväksi käy myös se, että hirviöitä on myös useampi. Tytöillä on omat! Jessin Hormonimonsteritar Connie on mahtava diiva, joka muistuttaa Jessiä välillä raivoamaan ilman syytä, kyynelehtimään ja tuntemaan intohimoa.






Sarja pääasiassa noudattaa hyvin realistista kaavaa Hormonihirviöistä huolimatta. Poikkeuksia on kuitenkin mainittavaksi asti:  Nickin talon ullakolla asustaa Duke Ellingtonin haamu, sarjan henkilöhahmot saattavat sukeltaa tietokoneen kautta erilliseen pornotodellisuuteen, ja muidenkin kuuluisten muusikoiden kummitukset saattavat liittyä bileisiin ja laulaa laulun homouden parhaista puolista. Mainitakseni myös pahimpia sarjan pervouksia, nylkytetty tyyny voi myös puhua ja käyttäytyä kuin nainen ja tulla vieläpä raskaaksi, synnyttääkin. Ja Maurice-hirviö panee jossakin vaiheessa irtopäätä suuhun. Sillälailla Netflix!

Älkää ymmärtäkö väärin, minusta sarja oli hulvaton. Jokunen härski vitsi meni minunkin mielestäni jo vähän yli (se irtopään paneminen), mutta sarja tuntuu myös itse ymmärtävän oman irstautensa, joten annan sen anteeksi. Hahmot, erityisesti ehkä Maurice-hirviö puhuttelee useasti katsojia, puhuu sarjan sponsoreista ja mainitsee jopa saaneensa luvan tai oikeammin jopa kehoituksen Netflixiltä itseltään toimia tai käyttäytyä sopimattomasti. Tällainen itsetiedostaminen lisää Big Mouthin arvoa, sillä se ei myöskään ole pervo vain pervouden vuoksi. Härskeys ei ole itseisarvo.


Jokaisella 25-minuuttisella jaksolla on jonkinlainen teema. Käsittelyssä on niin peniskateus, homous, itsetyydytys, porno, naisen himot ja halut (iso plussa), pettäminen, perhe-elämä, rakkaus, ero, suru, suostumus, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Big Mouthin teemat ja aiheet ovat syviä, raskaitakin ja niitä käsitellään kaikessa härskiydessään todella sympaattisella ja pehmeällä tavalla. Kun alkujärkytyksestä pääsee yli, on seksivitsien rivien välissä herkkää ja tärkeää asiaa. Siksi Big Mouth on myös vastuuntuntoinen sarja.

Tärkeä huomautus on myös se, että vaikka Maurice pukahtaakin fantasiansa välillä turhankin estottomasti, ei Big Mouthissa juurikaan nähdä sisältöä, joka ei olisi realistista. Tarkoitan siis, että suurin osa tapahtuvista asioista, tunnetuista tunteista ja ajatelluista ajatuksista (sekä fantasioista) ovat realistisia. Lähes jokainen katsoja varmasti tunnistaa itsensä joistakin henkilöhahmojen tuntemista asioista. Se on aika hienoa.

Sarja on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen siksi, että joidenkin katsojien mielestä se seksualisoi lapsia, on pornografinen ja muutenkin sopimaton. Tietysti joku on tätä mieltä. Hauskaa on se, että sarja tietää tämänkin ja on varautunut saamaansa palautteeseen.




En edes viitsi kirjoittaa sitaattia tähän loppuun. Voisin siteerata koko sarjan. Tämä kannattaa siis todellakin katsoa, jos luulee kestävänsä sen. Hehe, kuulen mielelläni teidän mielipiteenne Big Mouthin ensimmäisestä kaudesta.

Tuomio:
Katso jos uskallat!

Jaksoja katsottu:
10/10

Kausia:
1, toinen tulossa

Mistä voi katsoa:
Netflix


Sarjarakastuja-asteikolla 9/10
IMDb-asteikolla 8.0

Kommentit

Suositut tekstit