Netflix-uutuus: Kohusarja Insatiable - fat shamingia?

Netflixiin ilmestyi 10.8. uutuussarja Insatiable (suom. kyltymätön), jonka tehokkain markkinointitemppu on ollut ehdottomasti sen huono maine jo ennen julkaisuaan. Change.org -sivustolla on kerätty jo yli 200 000 allekirjoitusta vetoomukseen, jolla sarjan julkaisu pyrittiin (ja pyritään vieläkin) estämään. En olisi varmasti itse kiinnittänyt sarjaan mitään huomiota ilman Twitteriä, joka pari viikkoa sitten tuntui tursuavan kritiikkiä sarjan traileria kohtaan.

Insatiable-sarjan juliste

Insatiable ja fat shaming

Insatiablen kokemat syytökset näkee aiheellisiksi jo trailerista. Sarjan perusidea on meille kaikille varmasti tuttu, vaikkakin haitallinen tarina: ylipainoinen kiusattu tyttö laihtuu ja muuttuu suosituksi. Eniten kritiikkiä sarja on saanut juuri siitä, että Insatiablen hyvin hoikka pääroolia esittävä Debby Ryan (entinen Disney-tähti) on puettu "läskipukuun" eli maskeerattu näyttämään ylipainoiselta. Samanlaisia läskipukuja on voinut nähdä mm. Frendien Monican päällä ja elokuvassa Hal ja iso rakkaus (2001). Näissäkin tapauksissa läskipuvulla aikaansaatu lihavuusefekti on hyvin nöyryyttävä ja se myös kyseisissä ohjelmissa esitetään asiaksi, joka jotenkin himmentää henkilöhahmojen ihmisarvoa.

Frendit-sarjan Monica läskipuvussa

Ylipaino on asia, josta olen maininnut ennenkin tässä blogissa. Lihavat hahmot esitetään hyvin harvoin vakavasti otettavina tai edes tasapainoisina ihmisinä. Oheinen gif-tiedosto tiivistää melko hyvin asian: lihavat esitetään aina henkilöinä, joille ruoka on tärkein asia, tärkeämpi kuin ihmissuhteet, terveys, koulu, opiskelu tai jopa elämä itsessään. Heidän loppumattomasta ruuanhimostaan tehdään komediaa, heidät määritellään vain ruuan ja syömisen kautta.

Lähtemättä aiheeseen liian pitkälle, totean kaksi asiaa: ensiksikin, lihavuus ei tarkoita läheskään aina sitä, että syö pelkästään roskaruokaa ja varjelee suklaapatukoita hengellään. Se on suorastaan naurettavaa. Olen itse ylipainoinen, mutta suhteeni ruokaan on normaalimpi kuin monilla tuttavillani, riippumatta heidän painostaan. Paino ja suhde ruokaan eivät mene aina käsi kädessä niin, että mitä lihavampi ihminen on, sitä intohimoisemmin ja useammin hän tunkee kokonaisen Tuplan suuhunsa. Toiseksi, oheisen gif-tiedoston Monica ei edes ole mitenkään sairaalloisen lihava. Hän on ehkä yli normaalipainon, mutta ei todellakaan mikään hengenvaarallisesti obeesi. Insatiablen Patty-niminen päähenkilö on läskipuvussaan ehkä hieman Frendien Monicaa pulleampi, mutta loppujen lopuksi puvun koolla ei ole merkitystä.

Insatiable-sarjassa Patty saa kuulla lukiossa jatkuvasti olevansa Fatty-Patty, Läski-Patty. Oman kuvailunsa mukaan hän on viettänyt koko elämänsä sohvalla syöden herkkuja ja katsomalla joka ikisen Drew Barrymoren elokuvan. Spoilaan sarjan aloituksesta tämän verran: eräänä iltana Patty istuu kaupan edessä katukynnyksellä, kun koditon mies tulee hänen viereensä ja yrittää saada tytön suklaapatukan. Huoh. Niin. Taas suklaapatukka. Onko näiden sarjojen ja elokuvien käsikirjoittajatiimissä koskaan yhtään edes hitusen ylipainoista ihmistä? Eivätkö he tunne ketään ylipainoista? Olen kovin kiinnostunut siitä, mistä tämä omituinen "läskit syö jatkuvasti suklaapatukoita ja donitseja" -ajattelu on lähtöisin. Voin melkein kuvitella Insatiablen käsikirjoittajien ja tuottajien palaverin, jossa on se joku, joka ehdottaa näitä asioita innoissaan.

"Hei! Eikö olisikin hauskaa, jos sarjan päähenkilö löisi koditonta miestä, koska tämä yritti ottaa tytön suklaapatukan?"
"Erinomainen idea. Ja eikö olisikin vielä hauskempaa, että koditon löisi takaisin ja päähenkilö murtaisi leukansa joutuen nestedieetille. Tämä sitten aiheuttaa sen, että tyttö laihtuu!"
"Se on siinä. Kaikki töihin!"

Patty ennen ja jälkeen

Sarjan väitetään olevan satiirinen, mutta sillä on todella pahoja "sävy"-ongelmia, joihin palaan myöhemmin. Se ei ole mielestäni satiirinen ja sen suhtautuminen lihavuuteen on ongelmallinen. Insatiablen toisen jakson nimeä "Skinny is Magic" (suom. laihuus on taikaa) toistellaan muissakin jaksoissa useampaankin otteeseen. Ensimmäisessä jaksossa, kun Patty on jo laihtunut, hänen lakimiehensä toteaa, että nättien tyttöjen ei tarvitse tyytyä, toisin on lihavilla (ja siis rumilla). Patty myös kuvailee, että hänen oli vaikeaa päästää irti Läski-Pattyn roolistaan, koska se oli hänessä sisällä kuin demoni. Lihavuuteen kohdistetaan monia muitakin ajattelemattomia kommentteja, ennakkoluuloja ja vähättelyjä. Ne ovat niin lukemattomia, etten kerrassaan pysty tai jaksa luetella niitä kaikkia. Ymmärrätte varmasti pointin.

Onneksi lihavuuden jankkaaminen vähenee sarjan edetessä. Uskon kuitenkin vakaasti, että herran vuonna 2018 ei tarvita Netflixin kaltaiselta vaikutusvaltaiselta yhtiöltä tällaista nöyryyttävää "komediaa", joka väittää itseään satiiriksi. En uskalla edes ajatella, kuinka moni teinityttö katsoo tätä ja naureskelustaan huolimatta vääntää illalla omia reisiään nähdäkseen, onko niissä selluliittia.

Insatiable: sävyongelmat ja juonettomuus

Huolimatta siitä, että aloitin tämän postauksen lihavuusteemalla ja huolimatta siitä, että sarja on juuri edellä mainitusta ongelmasta tunnettu, fat shaming ei ole Insatiablen suurin ongelma. Tätä sarjaa vaivaa se, ettei se oikein itsekään tunnu tietävän, mitä se haluaa olla (mikä ei sinänsä ole yllätys jos käsikirjoituspalavereissa on todella ollut sellaista, millaiseksi sen aiemmin kuvasin). Trailerista saa sellaisen kuvan, että koulukiusattu Patty laihduttuaan aikoo kostaa jotenkin verisesti kaikille kiusaajilleen. Sen sijaan tapahtuukin jotakin ihan muuta, tai oikeastaan ei edes sitä.

Sarjassa on Pattyn lisäksi paljon muitakin hahmoja ja lihavuuden lisäksi paljon muutakin tarpeetonta stereotypisointia (esim: nörtti amerikkalais-aasialainen poika, etelävaltioiden aksentilla puhuvia juntteja, korostetun tyypillisiä seksuaalivähemmistöjen edustajia jne.). Yksi tärkeimmistä hahmoista on Pattyn lakimies Bob Armstrong, jolla on rakas harrastus: hän on intohimoinen kauneuskilpailuvalmentaja, jonka suurin unelma on löytää voittajatyttö itselleen. Hän syvimmällä epätoivonsa hetkellä tutustuu Pattyyn, joka trailerin antamien tietojen vastaisesti ei alakaan kostamaan kellekään kaikkien odottamalla tavalla vaan aikookin kostaa voittamalla... kauneuskilpailuja. Kyllä. Huvittavinta sarjassa on mielestäni juuri se, että suurin osa Insatiablen "juonta" edistävistä konflikteista liittyy kauneuskilpailuihin ja niihin osallistumiseen, mutta varsinaisia kilpailuja ei nähdä kuin (laskentatavasta riippuen) yksi ja puoli. Katsoja ei saa minkäänlaista täyttymystä siitä, että ratkaistut konfliktit johtaisivat siihen lopputulokseen, jota varten sarjassa on toimittu.

Bob Armstrong ja Patty Bladell

En osannut vielä viimeistä jaksoakaan katsoessani kohdentaa, mihin Insatiable voisi olla menossa. En tiedä vieläkään, mitä sanottavaa sillä oli. Sarjassa oli teemoja teemojen perään sekametelisopaksi asti, eikä niistä yhtäkään käsitelty kovin vakuuttavasti. Samassa hetkessä lihavuus on hirveää, mutta sitten kuitenkin itsensä voi hyväksyä. Tosin en tiedä olisiko näin voinut olla, jos henkilö olisi ollut lihava juuri silloin. Teini-iän teemat vaihtelivat voimakkaasti Täydelliset naiset -sarjalta vaikuttaviin kohtauksiin ja aiheisiin. Välillä käsitellään demoneita, Jeesusta, murhaa, kidnappausta, raskautta, teinien karkaamista, alkoholismia, kodittomuutta, huumeita, itsemurhaa, kauneuskilpailuja, pettämistä, homoseksuaalisuutta, alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttämistä, kotiäitien oikeuksia, kiusaamista, ystävyyttä, vanhemmuutta... hyvän tähden tuossakin on jo paljon kaikkea. Listaa voisi jatkaa.

Joitakin asioita Insatiable tuntuu käsittelevän täydellä satiirisella otteella (omasta mielestään) ja joitakin, ihan tärkeitäkin teemoja käsitellään sitten niin vakavasti kuin sarjan yleinen luonne antaa periksi. Katsojana olin jatkuvasti hämmentynyt tai hengästynyt.

Hahmoista ja sopimattomuudesta

Yksi suurimmista Insatiablen heikkouksista on sen hahmokavalkadi. Yksikään, toistan, yksikään hahmoista ei ole samaistuttava tai sellainen, josta voisi juurikaan pitää. Mielestäni siedettävimpiä hahmoista on juuri lakimies Bob Armstrong, sillä hänen toimintansa on pääasiassa jotenkin perusteltua. Pienemmistä hahmoista Bobin teini-ikäinen poika on hänkin ihan ok tyyppi. Muuten oikeastaan kaikki Insatiablen hahmoista ovat aikalailla sietämättömiä persoonia. Sarjan päähenkilökin on epäuskottavan ailahteleva, väkivaltainen, manipuloiva, itsekäs, välinpitämätön ja sydämetön. Ainakaan sarja ei väitä, että laihtuminen parantaisi kenenkään persoonaa.

Henkilöhahmot toimivat hyvin epäloogisesti. He ovat hyvin ilkeitä ja tylyjä, itsekkäitä ja haluttomia auttamaan. Jos kuitenkin positiivista hahmokehitystä tapahtuu, se nollataan heti selittämättömällä mielialanvaihdoksella, jossa kaikki positiiviset piirteet häviävät henkilöstä, kaikki opitut asiat unohdetaan. Näyttelijät eivät myöskään tee mitään poikkeuksellisen upeaa työtä ja tuntuu, että useat kohtaukset on ylinäytelty. Jotenkin se tuntuu kuitenkin sopivan tähän sarjaan. Ehkä sillä yritetään korostaa Insatiablen satiirista luonnetta. Siinä ei kyllä onnistuta.

Pattyn näyttelijä on 25-vuotias, mutta alaikäinen
henkilöhahmo yliseksualisoidaan useita kertoja

Sarja suhtautuu myös todella omituisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En tiedä yrittääkö se ottaa kantaa #metoo -kampanjaan, mutta jos tosiaan yrittää, se epäonnistuu täydellisesti. Sarjan toista johtohahmoa Bobia syytetään sarjan alussa alaikäiseen sekaantumisesta, pedofiliasta. Syytös on aiheeton, kuten katsojalle on heti selvää. Miehen ura ja elämä ovat kuitenkin jo kärsineet. Käsikirjoitushuoneessa on ollut taas kunnon pöhinää:

"Hei, eikö olisikin hauskaa jos 16-vuotiaat tytöt vuoron perään yrittäisivät viekoitella keski-ikäistä, naimisissa olevaa miestä, joka on heihin nähden auktoriteettiasemassa?"
"Joo! Ja eikö olisi vielä hienompaa jos se tapahtuisi niin, että nuoret tytöt ovat vähissä pukeissa."
"Erinomaista. Kunhan muistamme, että nämä juonikulut unohdetaan sarjan puolivälissä, emmekä palaa niihin enää sanallakaan."

Haluaisin tosissani tavata tämän sarjan käsikirjoittajatiimin. Heh. Se voisi olla mielenkiintoista. Seksuaalisen häirinnän teema jatkuu, sillä yksi lukio-opiskelijan äiti on viekoitellut 16-vuotiaan lukiolaispojan. Hahmo on todella "törkyinen" ja mauton.

Positiivista

Insatiable paranee ehkä hieman loppua kohden, vaikka katsoja on siinä vaiheessa hengästynyt ja tylsistynyt kuoliaaksi jo useammankin kerran. Sarja onnistuu kuin onnistuukin toteamaan jossakin välissä, että ihminen ei ole luuseri lihavuudestaan huolimatta, mutta yksi hyvä lause jää kyllä todella räikeästi kaiken nöyryytyksen jalkoihin. Sarjan loppuosa käsittelee myös melko hyvin homoseksuaalisuutta ja sen peittelemisen vaikutusta ihmiseen, mutta en tiedä onko sekään tarpeeksi, jotta Insatiablea voisi sanoa edes millään tavalla hyväksi jutuksi.

Itse pidin siitä, että sarja oli yrittänyt ottaa jonkinlaista osviittaa Jane the Virgin -sarjan kerrontametodeista ja suurin osa juonesta sanallistetaan hyvin subjektiivisesti esitettyihin henkilökohtaisiin narraatioihin. Hahmot siis selittävät taustaäänenä omia ajatuksiaan ja tapahtumien kulkua vuorotellen. He voivat olla myös väärässä. Häiritsee minua hieman se, että välillä kertojan ääni tuntuu olevan tulevaisuudesta, joka tietää, mikä oli kenenkin elämän tärkein hetki, ja välillä ääni ei välttämättä tiedä totuutta sen hetkisestä tilanteesta. Katsojana ei siis ota selvää, onko jokaisen henkilökohtainen kertojanääni nähnyt jo kaiken ja puhuu tulevaisuudesta, vai onko selostus ikään kuin live-lähetystä vallitsevasta hetkestä. Ei se silti suuri ongelma ole.

Pidin myös sarjan värimaailmasta. Ja siitä, ettei se ollut liian pitkä. Öö. Siinä se olikin.

Ei. Ei ole.

Tuomio:
Epäonnistunut "mustan huumorin" "satiiri", joka vielä vuonna 2018 haluaa jankuttaa samaa vanhaa vitsiä, että "läskit ei syö muuta kuin suklaapatukoita". Se haluaa myös nauraa perättömille rikossyytteille ja tehdä komediaa alaikäisten ja aikuisten välisestä seksistä.

Epäsuora sitaatti:
Sarjassa on hauska vitsi, jossa Patty sanoo syöneensä kohdussa kaksosensa sikiön. Koska, hahaha, sitähän läskit tekevät.

Kausia:
1, toivottavasti enempää ei tule, vaikka luultavasti tulee

Jaksoja katsottu:
12 / 12

Mistä voi katsoa:
Netflix

Sarjarakastuja-asteikolla 5/10
IMDb-asteikolla 6.8